Millaista se oli, se ulkomainen työssäoppiminen?

  

Ennen kuin kukaan kerkeää kysyä, vastaan tähän: No millaista se oli, se ulkomainen työssäoppiminen.

Jos saisin merkata kertyneet ylityöt, niitä olisi kasautunut tämän melkein viiden viikon aikana kohtalaisen reippaasti. Eli töitä on tehty. Jos joku ajatteli, että ou jea, helppo keino lähteä reissuun, niin suosittelen miettimään uudestaan. Lomasta ei nimittäin ole kyse, mutta uskomattomasta oppimiskokemuksesta ja huikeasta seikkailusta kyllä!

Koin yhtä aikaa mielenkiintoiseksi ja erittäin haastavaksi sen, että olin samanaikaisesti vastuussa kolmelle taholle:

1. Olin vastuussa Kuopion kaupungille
Palkka ja lentoliput tulivat kaupungilta, joten mietin koko ajan, että onkohan tämä nyt hyödyllistä kaupungille ja mitähän minun pitäisi vielä kokea, oppia ja ymmärtää. Myöskään blogin kirjoittaminen ei ollut mitään rallattelua, vaan pidin kiinni siitä, että sain tuotettua tänne järkevää sisältöä 3–5 kertaa viikossa.

2. Olin vastuussa Happy City -yritykselle
Heille tulee vuosittain noin 50 harjoittelu- tai työssäoppimiskyselyä, eivätkä he olleet ottaneet ketään. Toki olin hyvä diili, kun heidän ei tarvinnut maksaa minulle palkkaa. Kuulemma uskalsivat myös luottaa osaamiseeni, ja heidän mielestänsä minulla oli ollut hyvä asenne. Enkä halunnut tuottaa heille pettymystä. Siksi monena iltana työpöydän valo säihkyi myöhään.Teinkin Happy Citylle jatkoa varten palvelupolun harjoittelijoiden luotsaamiseen.

3. Olin vastuussa itselleni
Halusin myös itse kehittyä suunnittelijana, kehittäjänä, innostajana ja opastajana. Minullakin oli tavoitteita. Halusin, että lähtiessäni voisin katsoa itseäni ja todeta, että olin oppinut ja oivaltanut. Olin tavannut kiehtovia ja inspiroivia ihmisiä - saanut kontakteja. 

Pääsin suunnittelemaan ja toteuttamaan työpajaa, kirjoittamaan siitä työpajaraporttia, suunnittelmaan ja koordinoimaan Happy City street lab -koetta siitä miten urbaani ympäristö vaikuttaa mieleemme ja keräämään tietoa koepaikoista (kävelijämäärät, melutaso jne.) Sain tehdä palvelupolun harjoittelijalle ja kirjoittaa blogia myös englanniksi. Pääsin selvittelemään pienempiä ja isompia asioita, olemaan yhteydessä eri tahoihin sekä tutustumaan mielenkiintoisiin ihmisiin. Sain myös tutustua City Studio -konseptiin ja maahanmuuttaja-/pakolaisasioihin Vancouverissa.

Pääsin vaeltamaan vuorilla.

Oli mahtavaa. 

Sama kaava

Se menee aina samaa kaavaa. Niinä kertoina, kun olen lähtenyt ulkomaille asumaan, vaihtoon tai töihin, mieleni on liikkunut aika samanlaisen kaavan mukaisesti. Tämä ei siis koske lomareissuja.

Aluksi rakastut. Kaikki on ihanaa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja ihania. Ruoka on taivaallista - ja niin ihanan erilaista. Katsokaa nyt noita karkkipusseja! Maisemat ovat kauniit. Vaatteet ovat kauniita. Keskustelu sujuu. Uudet työtavat ovat kivoja. Kaikki on rentoa. Ilmapiiri on loistava. Jään pidemmäksi aikaa - ei, en palaa ollenkaan. Muutan tänne. Tämä on paras. Parasta ikinä.

Sitten seuraa ahdistus. On liian kylmä. On hiostavan kuuma. Ihmiset ovat tylyjä. Kukaan ei puhu minulle. En löydä kaupasta mitään. En yhtään mitään. Puhelin ei toimi ja adapteri on hukassa. Autot tööttäilevät. Ihmiset hymyilevät liian maireasti. Kengät puristavat. En löydä kaupasta edelleenkään mitään. En osaa puhua vieraalla kielellä. En osaa ilmaista itseäni. En osaa tarpeeksi hyvin. Tunnen itsesi tyhmäksi. Muut pitävät minua tyhmänä. Olen tyhmä. Kaikki on suoraan sanottuna paskaa.  

Sitten tulee jonkinlainen seesteys. Arvostan tätä paikkaa. Olen iloinen uusisista kokemuksista ja ah, niistä kivoista uusista ystävistä ja laajentuneesta verkostosta. Arvostan myös sitä, mistä lähdin. Maapähkinälevite on mahtavaa, mutta niin on puolukkasurvoskin. Kuulumisia kysyvä kaupan kassa piristää, mutta niin sekin, joka muisti sinut 10 vuoden tauon jälkeen. Kokemukset avartavat. Voisin hyvin asua ulkomailla - tai Suomessa. Elämä on seikkailu ja olen onnellinen, että saan oppia koko ajan uutta. 

Kirjoitan vielä ainakin yhteenvedon vaihtokokemuksesta tänne. 

Monikulttuurinen Vancouver

Kanada on monikulttuurinen maa. Maan historiakin on omanlaisensa. Alkuperäiskansat ja sitten Euroopasta saapuneet siirtolaiset ja myöhemmin Aasiasta saapueet työläiset.Tänä päivänäkin katukuva on värikäs, ei voi sanoa että joku näyttää kanadalaiselta. Kaikki näyttävät kanadalaisilta. Kuulostaa aika hienolta, mutta valitettavasti myös rasismia esiintyy. Alkuperäiskansojen (first nations) kanssa on edelleen selviteltävää. Kanadan historian kirjoissa on vasta hiljattain alettu kertoa reservaattikouluista, joihin lapset vietiin kanadalaisen koulusysteemin pariin – monien satojen kilometrien päähän vanhemmistaan. Kaksi sukupolvea kärsii nyt tuon ajan traumoista. Myös työelämässä eteneminen saattaa olla esimerkiksi maahamuuttajataustaiselle haasteellisempaa.

Kanadaan saapuu vuosittain melkein 300 000 maahanmuuttajaa. Väestössä onkin edustettuna 33 etnistä ryhmää, joissa jokaisessa vähintään 100 000 ihmistä. Kanadassa on kolme keskeistä perustetta maahanmuutolle: perheen yhdistäminen, taloudellinen maahanmuutto ja pakolaisten suojelu. Maahanmuutto- ja pakolaisasioita hallinnoidaan Kanadassa provinsseittain. British Columbian provinssiin maahanmuuttajia saapuu vuosittain noin 35 000. British Columbian suurimmassa kaupungissa, Vancouverissa saatiin juuri valmiiksi New Strart 2016-2025 a settlement and integration strategy for immigrants and refugees in Vancouver -strategia. Tämä stretegia asettuu kaupungin Healthy city -strategian alle

Perheen yhdistäminen on ymmärrykseni mukaan Kanadassa lähes automaatio.  Työperäiset maahanmuuttajat pisteytetään tarkasti ja sisään pääsevät erityisesti hyvin koulutetut ihmiset. Kanada houkuttelee siis koulutettua työvoimaa muuttamaan maahan.  Vuoden 2013 British Columbiaan saapuneesta 36 000 maahanmuuttajasta puolilla oli yliopistotutkinto tai toisen asteen koulutus. Vancouverissa maahanmuuttajia asuvat ympäri kaupunkia, eivätkä ole keskittyneet pariin lähiöön. Minulle kerrottiin, että tähän pyritään tietoisesti.

Maahanmuuttajille työn löytäminen on haastavaa, myös Kanadassa. Ei ole verkostoa tai olemassa olevaa osaamista ei tunnisteta. Tästä syystä maahanmuuttajien on vaikea työllistyä tai saada ainakaan omaa osaamista vastaavaa työtä. Immigrant employment BC -ohjelmalla pyritään helpottamaan ongelmaa. Siinä mätsätään kaupungin työntekijä ja maahanmuuttaja yhteen. Esimerkiksi maahan juuri saapunut insinööri ja kaupungin insinööri laitetaan pariksi. Kaupungin insinööri järjestää vähintään yhden tapaamisen, jossa työtä etsivä pääsee seuraamaan insinööriä työssään sekä pohtimaan mahdollisuuksia ja kontakteja. Tämän jälkeen kaupungin insinöörin tulee ehdottaa kolme muuta henkilöä, jotka kannattaa tavat. Ja nämä kolme ehdottavat taas kolmea muuta. Näin työtä etsivä maahanmuuttaja on saanut vähintään 13 kontaktia työelämään. Kaupunki järjestää myös avoimien ovien päiviä virastoihinsa ja nämä ovat erittäin suosittuja erityisesti maahanmuuttajien keskuudessa.

Pakolaisia tuli viime vuonna koko Kanadaan noin 35 000, mikä on muutama tuhat enemmän kuin Suomeen. Toki Kanada on paljon isompi valtio kuin Suomi. Pakolaisasiat koordinoidaan Kanadassa provinsseittain. Vancouver on provinssinsa keskus ja houkuttelevin paikka, mutta hyvin kallis asua. British Columbia (BC) antoi Vancouverille 100 000 dollaria pakolaistilanteen parantamiseen. Sillä on kehitetty koordinointia sekä luotu informaatiopaketti pakolaisille.

The Immigrant Services Society of BC Welcome house avattiin keväällä 2016. Siellä 200 vuodepaikkaa ja juuri maahan saapuneet pakolaiset saavat asua siellä maksimissaan kaksi viikkoa. Talosta löytyy lastenhoito, nuorisotalo, terveys- kriisi- ja opetuspalvelut, joitakin muita kaupungin palveluita sekä vierailevat pakkipalvelut. Myös kiertäviä palveluja käy talolla. Siellä järjestetään esimerkiksi työpajoja rahan käytöstä, tilin avaamisesta yms.
Mosaic-järjestö toimii aktiivisesti Vancouverin alueella keskittyen maahanmuuttajien ja pakolaisten elinolojen parantamiseen.

Yksi mielenkiintoisimmista seikoista olivat yksityiset sponsorit. Kanadalaiset ovat muodostaneet lähes 10 000 6-8 hengen yksityisryhmää pakolaisten auttamiseksi. Yleensä nämä ryhmät koostuvat eläkeläisistä tai asiasta kiinnostuneista ammattilaisista tai sitten ne ovat kirkon ryhmiä. Päästäkseen toimintaan, ryhmällä tulee olla yhteensä 30 000 dollaria (=22 000 eur). Provinssi maksaa pakolaisten perustarpeet, kuten vuokran ja ”sponsorirymä” taas auttaa pienemmissä asioissa ja avustaa esimerkiksi pankkitilien avaamisessa, ostoksilla käymisessä ja yöpaikan etsimisessä. Itsehän olin ensimmäisenä päivänä tällaisen ryhmän avustaman syyrialaisperheen kanssa patikoimassa.

Myös Vancouverin Neighborhood houses (pienempiä kuin ne Community houses, joista kerroin) ovat myös tärkeässä roolissa pakolaisten kotouttamisessa.
 

Vangitsevat sähkökaapit

Pieni, mutta sitäkin piristävämpi juttu. Nimittäin sähkökaapit, jotka ovat taideteoksia. Ne saavat minut hymyilemään joka kerta kun kävelen niiden ohi. Ja niitähän on joka puolella! Suosikkini on metsäneläinaiheinen kaappi ja toinen lempparini on valaskaappi. Tykkäsin myös asunnon lähellä olevasta iloisten asukkaiden kaapista. Sähkökaapit ovat kouluprojekti. Harmaat pakolliset sähkökaapit on muotoilltu kauniiksi. Tämä vaikuttaa ensiksikin ihmisten mieleen, ihan omakohtaisten kokemusteni perusteella. Ja toisekseen muovaavat kaupunkikuvaa houkuttelevammaksi.

Kätevät kaupunkipyörät

 
Vancouveriin lanseerattiin kesäkuussa loistava kaupunkipyöräsysteemi, Mobi bikes. Pyöriä oli toivottu ja suunniteltu kaupunkiin jo kauan, mutta lopulta kaikki tapahtui nopeasti. Helmikuussa 2016 kaupunki valitsi Cycklehopin kumppaniksensa toteuttamaan hanke. hanke. Huhtikuussa kysyttiin asukkaiden mielipiteitä kaupunkipyöräasemien paikoista ja toukokuussa systeemille valittiin nimi, Mobi bikes. Kesäkuussa avattiin 23 kaupunkipyöräasemaa ja lanseerattiin 250 pyärää jäsenille, jotka maksoivat ennakkomaksun. Minun tullessani Vancouveriin pyöriä oli jo täydet1500 ja asemiakin 150. 

Mietinnässä olivat olleet myös sähköpyörät, mutta koska pyörien käyttöalue, kaupunkikeskusta ei ole kovin mäkinen, oltiin päädytty helppohoitoisempiin peruspyöriin. 
Pyörän saa käyttöönsä, kun kirjautui netissä käyttäjäksi ja maksaa käyttömaksun. Pyörän päivämaksu on 7,5 dollarilla eli noin vitosen. Seuraava porras hyppäsi heti kuukauteen ja vaati 3 kk sitoutumisen. Maksu oli vain 20 dollaria kuukaudessa, mutta olin silti yhteydessä Mobiin, jotta he voivat kehittää systeemistään entistä toimivamman. Mielestäni Helsingin kaupunkipyörillä on fiksut vuokra-ajat, 1 päivä, 1 viikko, 1 kuukausi ja 1 kausi (kesäaika). 

Kun Mobille maksaa päivämaksun, lunastaa pyörän käyttöoikeuden koko päiväksi, mutta maksimissaan puoleksi tunniksi kerrallaan. Pitkille retkille näillä pyörillä ei siis lähdetä. Tapaamani tšekkiläinen pariskunta kertoi, että heiltä oli lähtenyt luottokortilta 100 dollarin sakkomaksu, kun olivat unohtaneet palauttaa pyörän ja veivät sen kaupunkipyöräasemalle 10 tuntia myöhässä. Auts. 

Kun on rekisteröitynyt käyttäjäksi ja maksanut esimerkiksi päivämaksun, on pyörän käyttöönotto helppoa. Keskikaupungin alueella asemia on tiheään. Itsekin nappasin pyörän lähitelineeltäni. Näppäilin sähköpostiin saamani numerosarjan sekä pin-koodin pyörän monitoriin ja ”klik” – pyörä loksahti auki. Toinen vaihtoehto lukituksen avaamiseen olisi ollut bussikortin tyyppinen ”pyöräkortti” ja pin-koodi.

Kanadassa ainoastaan British Columbian provinssissa on pyöräilykypäräpakko. Tämä oli tuottanut kehittäjille aluksi harmaita hiuksia. Asia oli ratkaistu minusta näppärästi. Skeittikypärän mallinen kypärä lukittiin vaijerilla pyörään, kun pyörä palautettiin asemalle. Ajaessa kypärä laitettiin luonnollisesti päähän ja säilytysvaijeri työnnettiin näppärästi pyörän sarveen säilöön. Juttelin yhden Mobin työntekijän kanssa ja hän pähkäili, miten talvi vaikuttaa pyörien käyttöön. Vancouverissahan ei sinänsä ole lunta, jäätä tai kovin kylmä, mutta talviaikana vettä tihkuttaa lähes koko ajan. Hän maalaili ajatuksissaan kuvaa märistä kypärän pehmustimista, jotka kastelisivat hiukset. Joissakin kaupungeissahan tämä on ratkaistu sillä, että pyörissä on edessä tai takana säilytyslaatikko, jossa kypärää säilytettään.
 
Vancouverin kaupunkipyöräsysteemin tavoitteena on tehdä kaupungissa liikkumisesta helppoa, vähentää yksityisautoilua keskustassa ja kasvattaa ihmisten kiinnostusta pyöräilyyn. Kaupunkipyörät tukevat kaupungin liikenne- ja liikkumissuunnitelmaa 2040 sekä Greenest City -toimintasuunnitelmaa.

Upea kekseliäisyyskeskittymä City Studio!

Iloinen puheensorina täyttää inspiroivan ja luovan tilan. Kaksikymmentä eri oppilaitoksista tulevaa opiskelijaa kokoontuvat kahvikuppiensa kanssa istumaan tuoleille puoliympyrään. Sormeni syyhyävät jo nyt, sillä tilanne tuo mieleeni kymmenen vuoden takaisia muistoja Borupsin kansanopistosta Kööpenhaminasta. 

Olen Vancouverin City Studiossa. Studiossa, joka yhdistää opiskelijat, kaupunkiorganisaation ja yhteisöt muotoilemaan ja ajettelemaan tiloja uudella tavalla.

City Studio perustettiin vuonna 2010 vastaamaan Vancouverin kunnianhimoista tavoitteeseen olla maailman vihrein kaupunki vuoteen 2020 mennessä. Perustajat loivat paikan, jossa kaupungin työntekijät, opiskelijat, opettajat ja kaupunkilaiset voivat yhdessä kehittää heille tärkeitä paikkoja.Tämän mahtavan konseptin missiona on auttaa luomaan parempaa kaupunkia. Kaupunki saa opiskelijoilta ideoita, energiaa ja raikasta työvoimaa. Opiskelijat taas tukea ja oikeita kokemuksia.

Tavoitteiksi on listattu:
1. Opiskelijat saavat osallistavan opiskelukokemuksen ja haluavat jäädä valmistumisensa jälkeen töihin alueelle.
2. Studion projektit tukevat kaupungin strategiaa ja tavoitteita.
3. Innovatiivisuuden, luovuuden ja kokeilujen kulttuuri syvenee kaupunkiorganisaatiossa.
4. Valmistuneet opiskelijoilla on työelämävalmiuksia ja kokemuksia projekteista. 

Tässä opiskelutavassa kaupunkiympäristö toimii elävänä luokkahuoneena. Opiskelijat saavat käytännön kokemusta immersiivisten ja monimuotoisten projektien kautta, jotka muotoilevat kaupunkia kestävämmäksi, elävämmäksi ja houkuttelevammaksi. EIkös tämä ole juuri sitä toiminnallista oppimista, mihin suuntaan ollaan laajemminkin menossa?
 
Yksi City Studio -kausi kestää yhden lukukauden. Opiskelijat hakevat ohjelmaan ja heidät haastatellaan. Tänä syksynä hakijoita oli 40 ja 20 heistä pääsi sisään. Opiskelijat tulevat eri oppilaitoksista ja tuovat näin ryhmään omat erityistaitonsa. Opiskelijat saavat lukukaudesta saman verran opintopisteitä, kuin saisivat tavallisestikin opiskellessa. Kaupunki antaa opiskelijoille projektin, johon he keskittyvät. Tänä syksynä ryhmä työskentelee kaupungin Northeast False Creek –alueen suunnitteluprosessin parissa ja suunnittelevat alueelle yhteisöllistä tilaa. Aikaisempia projekteja ovat olleet mm. kaupunkipianot, koirankakkalaatikot, ulkoilmaluokkahuone ja julkisen liikenteen kampanja.

Opiskelijat esittelevät City studion opettajille ja minulle projektinsa ja kommentoimme sitä. He kuuntelevat mielenkiinnolla ajatuksemme ja lähtevät jalostamaan esitystään. Heillä on 50 minuuttia aikaa, ennen kuin kaupungin suunnittelija tulee kuuntelemaan heidän ehdotuksensa. Kiertelen ryhmien parissa ja kuuntelen innoissani, heidän ajatuksiansa. Olen hämmentynyt, miten avoimesti he ottavat ideani vastaan.

Opiskelijat ovat siis muodostaneet taitojensa mukaan eri ryhmiä. On viestintä-, muotoilu- ja logistiikkaryhmää. Yksi toimii projektipäällikkönä. Työskennellessään opiskelijat oppivat juuri niitä niin tärkeitä työelämätaitoja, kuten ryhmätyöskentelyä, projektijohtamista, paineensietokykyä ja kumppanuuksien hankkimista. Yhteishengen kasvattamiseksi joka viikko pidetään nyyttärit. Opiskelijat saavat myös viikoittain luoksensa vierailijan, joka voi olla esimerkiksi arkkitehti, liikennesuunnittelija tai taiteilija.

Kaupunki antaa City Studiolle ilmaiset tilat sekä tietenkin työntekijöidensä työaikaa. Tässä projektissa kaupungin suunnitteluprojektin vastaava toimii yhteyshenkilönä City Studion suuntaan. Studion kokonaisvuosibudjetti on n. 550 000 euroa, josta puolet on rahaa ja puolet yhteistyötahojen työpanosta.Yhteistyökorkeakouluilta tulee vuosittain noin 3500-10 000 euroa per oppilaitos. Opiskelijat myös hankkivat yrityssponsoreita projekteihinsa.

Koko toiminta aloitettiin tyhjästä. Ei ollut valmista mallia tai ohjetta. Ei ollut myöskään budjettia eikä ohjaus- tai projektiryhmää. Oli vain avaimet tähän kaupungin tilaan ja valtavasti motivaatiota ja innostusta. 

Iltapäivällä kaupungin suunnitteluprojektista vastaava suunnittelija pääsee paikalle ja opiskelijat esittelevät hänelle projektinsa. Jännitys on käsinkosketeltavaa, sillä vielä 15 minuuttia ennen hänen saapumistansa opiskelijat tekivät muutoksia ja juoksivat paniikissa paikasta toiseen. 

Esityksen jälkeen pääsuunnittelia nyökkää ja sanoo innostuneena "kyllä!". Hän pitää kuulemastaan. Näen ympärilläni 20 iloista ja helpottunutta opiskeliaa - ja valtavasti energiaa!

Lisätietoa: citystudiovancouver.com

Konferenssisäpinää

Viime viikko oli yhtä konferensisäpinää ja hulabaloota. Täytyy myöntää, että kirjotin blogipostauksetkin edellisenä sunnuntai-iltana varastoon ja ajastin ne, sillä tiesin että viikolla ei olisi aikaa kirjoittaa. Suurin osa ajastani meni Happy City Streetlab -kierroksia organisoidessa, mutta ehdin kuitenkin osallistumaan muutamille luennoille ja työpajoihin. Myöskin illat olivat täynnä säpinää: pyöräilyelokuvia, streetfood-vaunuja täynnä olevia ulkoilmahuhlia, pop crawl (ei pub) ja läjä muita iltatilaisuuksia.

Kuvasimme myös videon street lab -kierroksista ja voin kertoa, että tarvittiin useampi otto, ennen kuin meidän yliväsyneet jutut saatiin purkkiin.

Konferenssiviikon aloitti nelipäiväinen Pro bike pro walk pro place, jonka jälkeen vielä osa torstaista ja perjantai placemaking leadership forumia. Vaikka asia oli supermielenkiintoista, välillä tuntui, etteikö istuminen lopu koskaan. Siksi, kun pomoni lähetti viestin, että lähdenkö ennen torstai-illan iltatapahtumaa minipatikalle, oli vastaukseni: "ehdottomasti!" Ja niin patikoin Bristolin entisen kaupunginjohtajan, Happy Cityn pomon, neurospyskologian tohtoriopiskelijan, ruotsalaisen arkkitehdin ja jenkin urbanistin kanssa.Tulen muistamaan varmasti ikuisesti, kuinka Bristolin entinen kapunginjohtaja George Ferguson tokaisi: "bloody hell, she´s fit". Kiitos tästä.

Ja tietenkään meillä ei ollut aikaa käydä suihkussa tai muutenkaan siistiytymässä ennen illan ulkoilmajuhlia, joten siinä sitten parkkipaikalla, auton takapenkillä, vaihdoimme vaatteet. Onneksi näin suunnistajana homma oli erittäin tuttua.

Placemaking= poikkitieteellinen lähestymista, jolla parannetaan julkisia tiloja, kuten katuja, puistoja ja aukioita. Lähtökohtana on asukkaiden, suunnittelijoiden, järjestöjen ja yrittäjien yhteistyö. Tavoitteena on luoda ihmisille sopivia paikkoja.

Vuoden 2018 konferenssi on New Orleansissa - pakko päästä! Viikonloppuna rauhoituttiin antropologisessa museossa sekä vuorilla.

Listasin kiinnostuneita varten käymieni konferenssisessioiden pääpointit alle:

Aloitusseminaari:
- Onnellisuuden tunne vaikuttaa Ihimsen hyvinvointiin enemmän kuin terveys.
- Osallisuudessa siirtyminen tiedottamisesta tiedon keräämisen, keskustelun ja osallistamisen kautta kumppanuuteen.

Designing neighbourhoods for and with citizens across Canada: Participatory planning as an innovative strategy to Share decission making power 
- Jotta voidaan kohdentaa toiminta oikeille alueille, tarvitaan tarkkaa tietoa alueista ja väestöstä.
- Mene sinne, missä ihmiset ovat. Calgaryssä huonomaineista asuinaluetta kehittävät projektityöntekijät jalkautuivat viinijuhlille. He liimasivat yhden seinän täyteen polaroidkuvia erilaisista harrastuksista ja tekemisistä ja viinijuhlijat saivat kastaa peukalonsa väripurkkiin ja merkitä leimaamalla sen kuvan, mitä itse tekevät vapaa-ajallaan.
- Maahanmuuttajia osallistaessa kannattaa järjestää tilaisuuteen tai tapahtumaan ohjelmaa myös lapsille. He oppivat uuden kielen yleensä nopeammin ja voivat toimia tulkkeina vanhemmilleen.

When the magic happens: Creating an Inclusive Health-focsed and life altering movement
 - Aika on tärkein resurssimme. Miten haluemme käyttää sen? Aamuruuhkassa autossa vai polkupyörän selässä?
- Amerikassa ollaan siirtymässä minä-ajattelusta me-ajatteluun. Esimerkiksi ylipainoisuus ei ole vain yksikön ongelma.
- Pyörätiet maksavat itsensä takaisin, kun ihmiset ovat terveempiä.

Bringing Health Directly into active transportation planning
- Tarvitaan jatkuvaa ja pysyvää poikkisektoraalista yhteistyötä.
- Terveyspuoli ja liikennesuunnittelu puhuvat eri termeillä -yhteinen kieli.
- Näkyykö terveys julkisen liikenteen suunnitelmissa?
- Paikannetaan kaupungin riskialueet (esimerkiksi alueet, joissa pienituloisimmat asuvat). Katsotaan, missä puistot ja esimerkiksi kaupat, joista saa terveellistä ruokaa, sijaitsevat. Piiretään näiden pisteiden (puistot, kaupat) ympärille 500 metrin bufferit ja katsotaan, osuvatko riskialueet näille hyvinvointibuffereille.

The old paradigm: The wrong kind of urbanization
- Concentrated city vs. flat city. Concentrated city tarjoaa tilaa autoille, on globaali ja kortteleiden välit ovat suuria. Avointa julkuista tilaa ei juuri ole. Flat city tarjoaa paljon pieniä ja yksilöllisiä ratkaisuja, on lokaali ja korttelit ovat pieniä. Monet ratkaisut ovat käsin tehtyjä. Kumpi on kestävämpi?
- Usein kun suunnitellaan tulevaisuuden kaupunkeja, tehdään vihreitä versioita näistä tiiviistä ja keskitetyistä (concentrated) kaupungeista. Toisin sanoen lentäviä autoja, ja taloja kuplien sisällä. Totuus on kuitenkin se, että meillä ei ole varaa niihin ratkaisuihin. Ovatko tulevaisuuden vihreät kaupungit ennemminkin edistyksellisiä slummikaupunkeja?

Democrazing the city: New Approaches to Engagement
 - Yhteisöllinen digitaalisuus!
- Kaupungit ovat ihmisten paikkoja.
- Toronton kaupungin pääsuunnittelijalla Jennifer Keesmaat on henkilökohtainen suunnittelublogi. Aluksi hänelle oltiin sanottu, että ei saa twiitata tai blogata omia mielipiteitä työasioista, mutta hän oli aikonut vaihtaa siinä tapaukssa työpaikkaa. Mahtava nainen! www.ownyourcity.ca

 Arts-based placemaking: To measure the worth
- Kuinka mitata kulttuuritapahtumien vaikutuksia? Tästä olen tilannut ja Levitt Foundationilta raportin, kunhan se ilmestyy parin viikon päästä.
- Sosiaalinen media!
- Kyselyt (tarkat kysymykset, esim. miten tulit tänne? Juttelitko täällä kenellekään uudelle ihmiselle? Tunnetko yhteisöllisyyttä?)
- Taloudelliset vaikutukset: tapahtuman ympärillä olevat yritykset voivat kasattaa myyntiään. Tärkeä tieto!
- On todella tärkeää esittää kerätty data informatiivisesti ja kauniisti! InDesign kehiin!

Equity and inclusion in placemaking
Place-led urbanization: How can we recenter architecture in place 
 - Näistä en pystynyt ottamaan muistiinpanoja, koska viimeistelin samalla yhtä raporttia.