Tuntematon Tavis

Tuntematon tavis on tavallinen ihminen, joka tanssii suurella ilmaisuvoimalla ja intohimolla tai pienesti maailmaa hivellen.Tuntematon tavis on kuka vaan, joka haluaa.

Ilmoittauduin tammikuussa kaverin kannustuksesta Itä-Suomen Tanssin aluekeskuksen (Itak) Tavis Dance Companyn (TDC) tanssikurssille. Lähtötasovaatimuksia ei ollut, vain halu ilmaista itseään. Minulla kuitenkin on jonkinlainen tanssitausta alkaen 4-vuotiaiden nykytanssista sinne 18-vuotiaana käymiini  jazz-tanssitunteihin. Sen jälkeen muutamia kursseja, tanssilattiamuuvseja ja pitkiä taukoja. Tämä oli kuitenkin erilaista, sillä TDC on nykytanssiryhmä, jonka jäseniä yhdistää halu kokeilla. Me olemme uteliaita, avoimia ja eri taustoista tulevia ihmisiä.

Heti ensimmäisen tunnin aloituspiirissä kylmät väreet kulkivat pitkin ihoa pelkästä vaikutuksesta, kun kaksikymmentä toisilleen tuntematonta, aivan eri ikäistä ja erilaista oman elämänsä tanssijaa kertoi, miksi oli tullut kurssille. Sellaista salaperäistä yhteistä tunnetta ei saa rakennettua noin vain.

Joskus tanssin lomassa katson ympärilleni ja mietin, miten huikeaa on olla osa tätä porukkaa. Kaikki tanssivat aivan kuin minä kotikeittiössä lauantaiaamuna. Jokainen liitää tyylillään. Jokaisella on oma tarina. Sitä ei tarvitse tietää, mutta sen aistii.

Tällä ryhmällä olemme ottaneet haltuun kaupunkitilaa. Miten onkaan vaikea aloittaa piruetit keskellä toria, sheikata rullaportaissa ja antaa kehon viedä keskellä puistoa. Se on todella hankalaa, mutta poistaa lukkoja. On vaikea tehdä jotain, mikä ei ole sille paikalle odotettua ja totuttua elekieltä tai käytöstä. On jännittävä ottaa katseet vastaan. On jännittävä huomata, miten vapauttavaa on vihdoin tehdä niin kuin on aina halunnut tehdä.

Kaupunki on meidän. Otetaan tilaa hellästi haltuun - tanssien!

Tavis Dance Company on osa  Paikallisliike-festivaalia 16.6. 

- Veera

Erilaiset hetket

 

 

Oulun yliopiston R-ovien viereinen WC:n ovi. Kuopion Veljmies-patsas KalPa-paita päällä SM-liigan finaaliotteluiden aikaan ja asetille läikkynyt aamukahvi kotiterassilla.

Eri kaupungit ja eri hetket. Täysin eri tunnelmat. Jokainen näistä tämän kevään hetkistä sai  minut onnellisemmaksi - tai ainakin hymyilemään. Jokainen hetki siis lisäsi johonkin paikkaan liittyää onnen tunnetta. Jännää. 

Olin työreissulla Oulussa ja sain mahdollisuuden käydä pikavisiitillä yliopistolla. Viime kerrasta on jo muutama vuosi. Heti kun näin tutun värikkään oven mustalla hahmolla, mieleeni tulvahti satoja muistoja. Hetkiä ja ajatuksia. Tavaraa vuosien varrelta. Vessan ovi laukaisi mielessäni muistojen virran huikeilta opiskeluajoilta ja onnen tunne oli myös kaihoisa. Se oli muistoihin perustuva onnellinen hetki.

Kuopion jääkiekkojoukkue KalPa pelasi hyvin ja pääsi (kuitenkin vähän kuin kaikkien yllätykseksi) SM-liigan finaalipeleihin. Sekös laittoi koko kaupungin sekaisin - ja siis vain hyvässä mielessä. Kaupungin pyhä patsas, Veljmies, puettiin pelipaitaan, torin screenille kokoonnuttiin porukalla katsomaan kiekkoa, pelipaitoja ilmaantui ikkunoihin. Omaa joukkuetta kannatettiin yli lokeroiden ja rajojen. Hästäg #meidänkevät kertoo paljon. Tämä loi sitä vaikeasti saavuteltavissa olevaa yhteisöllisyyttä. Kaupunki oli onnellisempi ja yhtenäisempi. Minulla oli keltainen kukka rinnuksissa. Se oli yhteisöön perustuva onnellinen hetki.

Ensimmäinen kevätpäivä ikuisuuksia kestäneen talven ja kylmän kevään jälkeen. Toki hörpin kahvia kotiterassilla villapaita päällä, mutta hörpin kuitenkin. Oli varhainen aamu ja elin illuusiossa, että koko muu kylä nukkui vielä. Minä ja linnut - sekä kuvaan hypännyt sekopäinen koiramme - nautimme aamusta. Hetkeen ei tarvittu paljoa, mutta se rakensi terassista ja aamusta minulle onnellisen kuplan. Se oli yksilöön ja omaan tilaan perustuva onnelinen hetki.

Onnellinen kaupunki rakentuu erilaisista hetkistä ja paikoista.